Saaristomeri

Pääasiallinen toiminta-alueemme on Saaristomeri ja Saaristomeren kansallispuisto, maailman suurin saaristo, jossa on noin 40 000 monin paikoin tiiviisti ryhmittynyttä saarta. Olemme järjestäneet merimelontaretkiä maailman hienoimmissa melontakohteissa vuodesta 1995 lähtien, mutta silti oma Saaristomeremme on meille kaikkein erityisin alue – poikkeuksellinen paikka, jonne rakastamme viedä asiakkaitamme.

Saaristomeri (suomeksi Saaristomeri, ruotsiksi Skärgårdshavet) on osa Itämerta, ja se sijaitsee Pohjanlahden, Suomenlahden ja Ahvenanmeren välissä, Suomen aluevesillä. Alueen pinta-ala on yli 8000 neliökilometriä, josta noin 2000 neliökilometriä on maata. Suuri osa saarista on asumattomia, ja tämä yhdessä jokamiehenoikeuksien kanssa – jotka antavat vierailijoille oikeuden liikkua ja leiriytyä lähes kaikilla saarilla – tekee alueesta erittäin ainutlaatuisen erämaan ystäville.

Itämeri, mukaan lukien Saaristomeri, on yhteydessä muihin maailman meriin vain Tanskan salmien kautta, jotka yhdistävät sen Pohjanmereen ja Atlanttiin. Itämeren vesi on murtovettä, ja sen suolapitoisuus on vain noin 0,2–0,8 % (verrattuna Atlantin noin 3,6 %:iin). Tämä tarkoittaa, että meren kalalajit eroavat huomattavasti valtamerten lajeista. Vesi ei ole tarpeeksi makeaa juomavedeksi, mutta se on täydellistä esimerkiksi ruoanlaittoon.

Saaristomeren saarilla asuu pysyvästi noin 20 000 ihmistä. Suurin osa saaristoalueesta on ollut vuosisatojen ajan yksikielisesti ruotsinkielistä, ja alue on nykyisin virallisesti kaksikielinen, ruotsinkielisten ollessa enemmistönä suurimmassa osassa eteläistä saaristoa. Alueen pohjoisosat ovat yksikielisesti suomenkielisiä.

Saaristomeren väkiluku on vaihdellut merkittävästi historian saatossa. Väkiluku kasvoi aina 1500-luvun alkupuolelle saakka. Tämän jälkeen väestö alkoi vähentyä, kun ympäristön kantokyky saavutettiin ja sodat sekä kulkutaudit verottivat saariston asukkaita. 1800-luvulla väkiluku kasvoi jälleen jyrkästi, kun käyttöön otettiin tehokkaampia kalastusmenetelmiä. 1900-luvulla väkiluku alkoi jälleen vähentyä, erityisesti pienemmillä saarilla, kun kaupungistuminen kiihtyi. Monet pienemmät saaret jäivät kokonaan asumattomiksi, ja syrjäisemmiltä saarilta löytyykin autioituneita taloja tai kesämökeiksi muutettuja rakennuksia. Viime vuosikymmeninä kesämökkien määrän kasvu saaristossa on elävöittänyt joitakin alueita uudelleen.

Monilla suomalaisilla on kesämökkejä saariston saarilla, jotka tunnetaan luonnonkauneudestaan. Tämän vuoksi monien saarien väkiluku voi kesäisin kaksinkertaistua tai jopa moninkertaistua. Vaikka kesämökit saaristossa ovat yleisempiä ruotsinkielisten keskuudessa, ruotsinkieliset ovat pieni vähemmistö mantereella, joten suurin osa saariston kesäasukkaista on suomenkielisiä, toisin kuin saariston pysyvät asukkaat, joista moni on ruotsinkielinen.

Joillakin suuremmilla saarilla – sekä sisäsaariston tiheämmässä osassa että eteläisen ulkosaariston harvemmilla saarilla – on yhä kauppoja ja jopa kouluja.

Saaristomeren kansallispuisto

(ruotsiksi: Skärgårdshavets nationalpark, englanniksi: Archipelago National Park) perustettiin vuonna 1983, ja se kattaa suuren osan Saaristomeren alueesta.

Saaristomeren kansallispuisto on osa UNESCO:n biosfäärialueita ja sai PAN Parks -sertifikaatin vuonna 2007. Alue mainitaan usein maailman kauneimpana saaristoalueena. Noin 8000 saarta ja luotoa kuuluu kansallispuiston yhteistyöalueeseen. Kansallispuiston ulkorajojen sisällä monet saaret – noin 50 % – ovat saariston asukkaiden omistuksessa.

Vaikka kansallispuiston saarilla on erityissäädöksiä – esimerkiksi leiriytyminen on sallittua vain 12 saarella – lukuisat muut saaret, jotka eivät kuulu puistoon ja joilla Suomen jokamiehenoikeudet pätevät, tarjoavat aina mahdollisuuden löytää hyviä ja sallittuja leiriytymispaikkoja, kunhan suunnittelet etukäteen.

Luonto ja eläimistö

Saaristomeren kansallispuiston eläimistö tunnetaan hyvin tutkimusten ja säännöllisten seurantojen ansiosta. Alueella on tunnistettu 25 nisäkäslajia; yleisimpiä ovat esimerkiksi metsäpäästäinen, kääpiöpäästäinen, rusakko, metsämyyrä, kettu, supikoira, minkki ja hirvi. Harmaahylkeiden määrä on kasvanut viime vuosina, kun taas itämerennorpan määrä on vähentynyt. Alueella esiintyy yli 130 lintulajia. Majesteettisia merikotkia nähdään alueella usein, ja sääksiäkin esiintyy melko yleisesti.

Kalalajit ja kalastus

Alueen yleisimpiä kalalajeja ovat muun muassa silakka, ahven, hauki, särki, lahna, kivinilkka, kampela ja merikrotti (nelisarvinen simppu). Kalastus onnistuu mainiosti myös melontaretkillä, ja sopivilla paikoilla voi helposti saada hyvän saaliin esimerkiksi ahventa ja haukea. Kalastukseen tarvittavat viehekalastusluvat tulee hankkia etukäteen, ja niitä saa täältä.

Jokaisella on oikeus nauttia luonnosta Suomen saaristossa omistussuhteista riippumatta.

Suomessa jokamiehenoikeus tarjoaa valtavan vapauden liikkua luonnossa, mutta tuo mukanaan myös tärkeitä velvollisuuksia. Tärkeimpänä on luonnon, ihmisten ja omaisuuden kunnioittaminen. Ulkoilijan kultainen sääntö on halu säilyttää ja suojella luonnon koskematonta kauneutta ja ihmeellisyyttä tuleville sukupolville.

Jokaisella on lupa…

• meloa saaristossa ja liikkua saariston saarilla ja metsissä paitsi hylkeidensuojelualueilla ja linnunsuojelualueilla lintujen pesimisaikana sekä merivoimien suojelualueella

• leiriytyä tilapäisesti kohtuullisen matkan päässä asutuksista ja mökeistä

• kerätä villimarjoja, sieniä ja kukkia, kunhan ne eivät ole suojeltuja lajeja

• kalastaa yksinkertaisella onkivavalla ja siimalla

Kaikkia edellä mainittuja oikeuksia voidaan rajoittaa tai kieltää esimerkiksi hylkeiden ja lintujen suojelualueilla, kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla tiettyinä aikoina tai ympäri vuoden herkkien alueiden ja uhanalaisten lajien suojelemiseksi. Kiinnitä aina huomiota rajoituksiin ja kieltoihin. Aavameren retkille suunnitelluista kartoista löytyvät kaikki nämä alueet merkittyinä.

Ei ole sallittua…

• häiritä ihmisiä tai vahingoittaa omaisuutta

• häiritä pesiviä eläimiä tai lintuja, niiden pesiä tai poikasia

• päästää lemmikkejä irti ilman talutinta

• kaataa tai vahingoittaa puita, kerätä sammalta, jäkälää tai kaatuneita puita toisten mailta

• tehdä avotulta ilman lupaa, paitsi hätätilanteessa

• häiritä ihmisten yksityisyyttä leiriytymällä liian lähelle tai meluamalla liikaa

• jättää roskia luontoon

• kalastaa verkoilla, katiskoilla tai vieheillä ja kelalla ilman asianmukaisia lupia

Aavameren 4 sääntöä:

1. Tarkkaile eläimiä ja niiden poikasia riittävän etäältä. Sekä linnut, hylkeet että muut eläimet tarvitsevat rauhaa ja tilaa pesimäaikana ja myös muulloin.

2. Lajittele roskat ja vie ne jäteasemiin retken päättyessä.

3. Käytä vain biohajoavaa astianpesuainetta (jos lainkaan) ja tee tiskit vähintään 30 metrin päässä merivedestä, jotta ravinteita ei päädy mereen.

4. Jätä saaristo parempaan kuntoon kuin löysit sen: jos löydät roskia, ota ne mukaasi.

Varotoimenpiteet meloessa Saaristomerellä

Kuten kaikilla merellä tehtävillä retkillä, myös merimelonta Saaristomerellä edellyttää varotoimia.

Veden lämpötila

Veden lämpötila vaihtelee alueella suuresti: talvella se on vain yksi aste (ja meri on osittain jäässä), kun taas heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin se voi nousta noin 20 asteeseen. Kesäkuun alussa veden lämpötila on kuitenkin usein vain noin 15 astetta tai alle, mikä tarkoittaa, että pidempiaikainen vedessä oleminen on vaarallista. Itsenäisen pelastautumisen ja paripelastautumisen taidot ovat välttämättömiä melontaretkillä kaatumisen varalta.

Tuuli ja aallot

Huhtikuusta kesäkuun puoliväliin kylmä vesi yhdistettynä lämpimään maahan ja korkealta paistavaan aurinkoon aiheuttaa usein voimakkaita merituulia (8–12 m/s eli 15–23 solmua) etelän ja lounaan väliltä (S–SW). Hyvät melan käsittelytaidot, reittisuunnittelu ja aaltokäsittelytaidot ovat silloin välttämättömiä.

Kesäkuun puolivälistä elokuun loppuun tuuli on useimmiten kevyempää (alle 7 m/s eli 13 solmua) ja tulee pääasiassa lounaasta (SW). Silti tuulisia päiviä voi esiintyä, joten on tärkeää seurata sääennusteita ja muokata reittisuunnitelmia niiden mukaan.

Myöhäiskesällä ja syksyllä (syys–lokakuussa) esiintyy satunnaisesti voimakkaita tuulia, jotka saattavat ylittää 12 m/s (24 solmua). Avoimien vesien välttäminen ja tarvittaessa vesille lähtemisen lykkääminen ovat osa riskienhallintaa. Lokakuun alusta joulukuuhun alueella voi esiintyä matalapaineita ja myrskyjä.

Tästä huolimatta kesäkuun puolivälin ja elokuun lopun välinen aika on yleensä ihanteellinen melontaan myös niille, jotka eivät ole tottuneet kovempiin tuuliin.

Aaltotilanne

Saaristomeren aaltotilanne vaihtelee paljon. Sisäsaaristossa on useita suojaisia alueita, joissa maamassat ja saaret tarjoavat suojaa. Ulkosaaristossa avoimia salmia ei voi täysin välttää. Sääennusteita seuraamalla voi kuitenkin helposti suunnitella kiertoreittejä suojaisampiin paikkoihin.

Vaaralliset eläimet

Kyykäärme (Vipera berus)

Alueellamme ei ole vaarallisia merieläimiä, mutta joillakin saarilla elää kyykäärmeitä (Vipera berus), joka on Euroopan yleisin myrkyllinen käärme. Puremat ovat hyvin harvinaisia, mutta voivat olla vaarallisia – jos käärme puree, tulee hakeutua välittömästi lääkärin hoitoon (viimeisin kuolemaan johtanut käärmeenpurema Suomessa tapahtui vuonna 1998, mutta varovaisuus on silti tarpeen). Kyykäärmeet karttavat ihmisiä, ja niin kauan kuin teet olemassaolosi tiettäväksi ja vältät kivien väliin jääviä piilopaikkoja, ne ovat harvoin nähtävissä.

Punkit

Joillakin saarilla esiintyy punkkeja, jotka voivat kantaa borrelioosia tai puutiaisaivokuumetta. Korkeassa, erityisesti kosteassa ruohikossa liikkumista kannattaa välttää, ja iltaisin on suositeltavaa tarkistaa iho punkkien varalta.

Tästä huolimatta Suomen luonto on turvallisimpia maailmassa, myös luonnon vaarojen osalta.

Retkien suunnittelu Saaristomerellä ja Saaristomeren kansallispuistossa

Aavameri auttaa kaikkia asiakkaitamme tarjoamalla verkossa suunnittelukarttoja sekä neuvoja reiteistä ja leiriytymispaikoista. Koska makeaa vettä ja ruokaa löytyy saaristosta vain harvoista paikoista, on reittisuunnittelussa – erityisesti yli kolmen päivän retkillä – tärkeää huomioida, mistä näitä tarvikkeita voi hankkia.

Ulkosaaristo

Ulkosaaristo koostuu graniittisista luodoista ja saarista, joilla ei kasva puita, eikä alue tarjoa paljon suojaa luonnonvoimia vastaan. Alue on kuitenkin erittäin kaunis ja villi. Jos sääennusteissa luvataan voimakkaampia tuulia, on hyvä hakeutua suojaa antavien suurempien saarien suojaan pohjoisempana.

Sisäsaaristo

Sisäsaariston pohjoinen alue koostuu sekä pienistä luodoista että suurimmista metsien peittämistä saarista. Tällä alueella on enemmän kesämökkejä kuin ulkosaaristossa, ja myös veneliikenne voi joillakin alueilla olla vilkkaampaa.

Aavameren tuki omatoimisilla retkillä

Aavameri ehdottaa aina sopivat lähtö- ja lopetusrannat, joihin kuljetamme sinut, sekä reittejä ja saaria, joilla voi leiriytyä omatoimisilla retkillämme.